Kesä, aurinko, irtojäätelö… NAM!

Jäätelössä on – luonnollisesti – sokeria. Siis sokerijäätelössä. On toki myös sokerittomia jäätelöitä, mutta… Ne on vähän sama asia kuin.. No, kuin niitä ei olisikaan. Minun jäätelössäni ainakin on sokeria.

Kuumaan kesäpäivään kuuluu kuitenkin jäätelö, oli siinä sokeria tai ei. Makeaa mansikkaa, suussa sulavaa suklaata, viileää vaniljaa, sähäkkää salmiakkia… Kaikki maut ovat lempimakujani!

Mutta jäätelön sokerihan tarvitsee insuliinia. Voi herranen aika, miten sen nyt taas laskisi!?

No, vaikka näin:

1 dl irtojäätelöä (noin pieni pallo) sisältää 10 ghh. Vohveli sisältää noin 5-10 ghh. Yhteensä siis 15-20 ghh.

Huomattavasti vähemmän kuin jäätelön makeuden perusteella kuvittelisi!

Irtojätskiin liittyy lisäksi yleensä kaupungilla/rannalla/nähtävyyksissä/kaupoissa kiertely, joten energiaakin kuluu. Laskutoimitus ei siis ole pelkkä hiilarit + insuliinit, vaan yhtälöön täytyy ottaa mukaan myös liikunta. Kaupunkilampsiminen on vieläpä sitä pahinta lajia, itselläni se laskee verensokerit salkavalasti aina liian matalalle, ellen tee ennakoivia toimenpiteitä ja madalla basalannostani väliaikaisesti.

Lopputuloksena siis melko mahdoton yhtälö. Nostaako jäätelöpallo sokerit taivaisiin, kattaako se juuri sopivasti liikunnan aiheuttamat laskun vai tarvitseeko silti pistää vaikka puolet normaalitarpeesta. Ja onko jäätelön makuvalinnalla merkitystä? 🤔

Jäätelökesä voi olla ihana ja jäätelökesä voi olla kamala. Syön silti tyytyväisenä jätskini ja korjaan tilanteen lennosta. Mikä on sinun ratkaisusi jäätelötilanteisiin?